SUOMALAIS-VENÄLÄINEN KULTTUURIFOORUMI -TOIMINTA

Kulttuuriministeri Suvi Lindén

Kulttuurifoorumin päätöspuheenvuoro
22.11.2000 klo 12.30

Arvoisa Venäjän federaation ensimmäinen varakulttuuriministeri Dementjeva, hyvät Luoteis-Venäjän alueiden kulttuurijohtajat, hyvät suomalaiset ja venäläiset partnerit, arvoisat kutsuvieraat

Tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi syyskuussa puhuessaan Paasikivi-seurassa, että Suomen ja Venäjän välillä on aina erityissuhde. Näin todetessaan presidentti otti kantaa käynnistyneeseen keskusteluun, jossa oli esitetty väite siitä, että Suomi EU-jäsenyyden myötä on unohtanut Venäjän.

Suomen ja Venäjän erityissuhteella on paikkaan ja aikaan, maantieteeseen ja historiaan sidotut syynsä. Suomi oli Venäjän keisarikunnan läntinen autonominen osa vuodesta 1809 vuoteen 1917. Pitkä rauhan aika ja taloudellisen myönteisen kehityksen aika antoivat mahdollisuuden maidemme välisten suhteiden, ei vähiten kulttuurisuhteidemme kehitykselle

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa ja Venäjän federaation muotoutuminen ja uusien rakenteiden kehitys osuvat miltei samaan aikaan. Olemme jälleen uusien haasteiden edessä ja muovaamme uudelleen suhdettamme. Suomen ja Venäjän suhde on kuin viisaan vanhan avioparin. Se ei ole leipääntynyttä, vaan molemmat osapuolet näkevät vaivaa sen kehittämisessä "iän" ja sen muovaamien uusien olosuhteiden myötä.

Suomen Iso-Britannian suurlähettiläs Pertti Salolainen kertoi vastikään julkaistussa haastattelussaan muistumiaan Suomen Euroopan unioniin liittymisvuosilta. Salolainen toimi tuolloin jäsenyysneuvotteluista vastanneena ulkoministerinä. Hän kertoi hieman ihmetelleensä siitä, kun unionimaiden ulkoministerikollegat tavatessaan aina tiedustelivat häneltä, mitä Venäjälle kuuluu. He eivät kysyneet, miten Suomi EU-jäsenyysneuvoitteluissaan etenee vaan halusivat tietää kuulumisia suuresta naapurimaastamme. Kysymykset johtuivat luonnollisesti olettamuksesta, että Suomessa tunnetaan suuri naapuri hyvin.

Euroopan unionimaiden Venäjä-tietämys on sittemmin tuntuvasti kasvanut. Vuonna 1997 astui voimaan Euroopan unionin ja Venäjän federaation kumppanuus- ja yhteistyösopimus ja vuonna 1999 hyväksyttiin Kölnin huippukokouksessa EU:n Venäjä-strategia. Suomi oli omana EU-puheenjohtajuuskautenaan vuosi sitten vetovastuussa Venäjä-strategian ensimmäisen työohjelman valmistelusta.

Muutama viikko sitten kokoontui EU:n ja Venäjän välinen kuudes huippukokous. Tämä kokous, jossa Venäjän valtuuskuntaa johti presidentti Putin, oli jälleen yksi Euroopan yhteisöä ja Venäjää lähentävä merkittävä askel. Presidentti Putinin näkemyksen mukaan Venäjä on osa Eurooppaa, ja EU ja Venäjä haluavat kehittää yhteistyötään ja kanssakäymistään strategiseksi kumppanuudeksi.

Yhteistyönäköalat Euroopan unionin ja Venäjän federaation välillä ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi tämänhetkiset tiedot Venäjän talouden kehityksestä ovat optimismia luovia. Nämä kaksi tekijää, poliittinen ja taloudellinen myönteinen kehitys, antavat myös kulttuuriyhteistyölle uusia näköaloja.

Suomelle on ollut myös tärkeää edistää nyttemmin toimintaohjelman tasolle edennyttä Pohjoisen ulottuvuuden aloitetta. On ensiarvoista, että myös EU:n tasolla ymmärretään Euroopan pohjoisten alueiden merkitys sekä alueen laaja ja perinteinen yhteistyö.

Pohjoismaisella tasolla kulttuurialan yhteistyö on perinteisesti ollut vilkasta. Suurenmoisia yhteisesiintymisiä ja hankkeita on jatkuvasti niin Pohjoismaiden sisällä kuin maailmallakin. Berliinissä on avattu kaunis yhteispohjoismainen lähetystökompleksi, vastikään New Yorkissa avattiin Pohjoismaiden yhteinen kulttuuritalo, viikinkinäyttelyt kiertävät maailmaa jne.

Palasin viikko sitten Reykjavikista Pohjoismaiden neuvoston kokouksesta, jossa

käsiteltiin tärkeää uutta asiakirjaa. Se on pohjoismainen lähialueyhteistyöstrategia, jonka luonnos on kaikkien nähtävillä internet-versiona. Tämän lähialueyhteistyöstrategian yhteistyöalueet ovat Luoteis-Venäjän läntiset osat ja Baltian maat. Suomi on ensi vuonna pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajavaltio, ja pidämme tärkeänä, että Suomen puheenjohtajuuskaudella tulee Pohjoismaiden yhteinen lähialuestrategia hyväksyttäväksi ja toimeenpantavaksi.

Suomi on ensi vuonna myös Arktisen neuvoston puheenjohtaja. Toivon, että Barentsin euro-arktisen neuvoston yhteydessä saatuja hyviä kokemuksia ja luotuja yhteistyömalleja voitaisiin hyödyntää myös Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskautena.

Myös Itämeren alueen yhteistyörakenteet ovat kehittyvä ja tärkeä mahdollisuus myös kulttuurin alueella. Itämeren alueen kulttuuriministerit ovat kokouksissaan korostaneet yhteistyön mahdollisuuksia ja tärkeyttä alueen kehityksen kannalta. Erityinen huomio on annettu yhteistyölle kulttuuriperinnön alalla ja Ars Baltica-verkoston työlle monenkeskisen yhteistyön rakenteena.

Haluankin lämpimästi onnitella Teitä, ensimmäinen varakulttuuriministeri Dementjeva samoin kuin eilen ja tänään suomalaisena puheenjohtajana toiminutta ylijohtaja Kalevi Kivistöä hyvin ajoitetusta kulttuurifoorumitoiminnan avauksesta. Parempaan ajankohtaan ei Ensimmäinen suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi olisi voinut sattua.

Niin pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelma, pohjoismainen lähialuestrategia kuin alueellinen yhteistyökin tarvitsevat realisoituakseen toimijoiden välisiä hyviä hankkeita. Foorumi-toiminta juuri edesauttaa sellaisten syntymistä. Suomalaiset kulttuurisektorin toimijat voivat vetää mukaansa suomalais-venäläisiin yhteistyöhankkeisiin myös muiden pohjoismaiden ja Itämeren alueen kulttuuritoimijoita. Näin kulttuurisektorin yhteistyö syvenee koko pohjoisella alueella synnyttäen uusia, entistä laajapohjaisempia hankkeita.

Kansainvälisesti siis on tapahtumassa paljon. Entäpä Suomi? Kuten foorumin osanottajat jo erinomaisen hyvin tietävät, Suomen hallitus julkisti Suomen oman uuden lähialueyhteistyöstrategian viime kesänä. Tätä strategiaa toimeenpannaan hyvin konkreettisesti. Opetusministeriö on yhdessä muiden ministeriöiden kanssa tehnyt esityksiä hankkeista ja hallintojen välisestä sektoriyhteistyöstä .

Ei ole salaisuus, että kulttuurihankkeita ei aiemmin juuri ole lähialueyhteistyövaroin tuettu, mutta parina viime vuonna ovat kulttuuri- ja kansalaistoiminnan piiriin kuuluneet hankkeet saaneet jo ensimmäiset tuet. Yhtenä esimerkkinä on viimekesäinen Karjalan kestävän kehityksen kulttuurimatkailuseminaari , mistä haluan onnitella kollegaani Tatjana Kalashnikia. Myös tämä foorumi-toiminta on osa lähialueyhteistyötä. Loppuvuodesta tulevat vuoden 2001 lähialuemäärärahat valtioneuvoston käsittelyyn. Toivon, että kulttuurin ja kansalaistoiminnan arvo lähialueyhteistyön kehittäjänä tulee myös noteeratuksi ansaitsemallaan tavalla.

Lähialueyhteistyöstrategia edellyttää, että kaikki sektoriministeriöt arvioivat oman toimialansa mahdollisuuksia ja tulevia painopisteitä . Nämä ensi vuoden alussa tehtävät arviot ovat pohjana yleiselle lähialueohjelmalle. Tämä työ tullaan tekemään myös kulttuuri- ja kansalaistoiminnan osalta. Foorumi-toiminta ja sen puitteissa käynnistynyt partneriyhteistyö antavat hyviä viitteitä siitä, mihin suuntaan strategiaa tulee kehittää.

Tämän lisäksi ministeriömme on saanut juuri valmiiksi toimialaani edustavan kulttuuri- ja kansalaistoiminnan alan Venäjä- ohjelma-asiakirjan. Tämä ohjelma julkaistaan internetissä. Sähköinen julkaisutapa on valittu tietoisesti. Maailma ympärillämme muuttuu joka hetki. Painetut ohjelma-asiakirjat usein vanhenevat jo syntyhetkellään. Opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan Venäjä-ohjelma on asiakirja, jota päivitetään jatkuvasti.

Tavoitteena on tehdä näkyväksi ja tunnetuksi opetusministeriön toimintaa Venäjä-yhteistyössä ja samalla kannustaa suomalaisia toimijoita yhteistyöhön. Ohjelma-asiakirjaan on linkitetty keskeisiä Euroopan unionin ja Venäjän sekä Suomen ja Venäjän välisiä sopimusasiakirjoja ja ohjelmia. Tarkoituksena on auttaa kiinnostuneita löytämään helposti yhteistyötä koskevat dokumentit.

Opetusministeriö sitoutuu kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan Venäjä-ohjelman toimeenpanoon tulosohjausmenettelyn kautta. Opetusministeriö käy vuosittain alaistensa virastojen ja laitosten sekä keskeisten järjestöjen kanssa tulosneuvotteluita. Näissä neuvotteluissa ja keskusteluissa sektorin toimijat esittelevät ministeriölle, mitä ne aikovat seuraavana vuonna saamallaan valtionavulla saada aikaan. Jos ja kun yhteisymmärrykseen päästään, laitokset ja muut saavat resurssinsa tulostavoitteensa toteuttamiseksi.

Vuotuisissa tulosneuvotteluissa opetusministeriö tuleekin tiedustelemaan alaistensa toimijoiden Venäjä-hankkeita. Lisäksi sektorin toimijoita on pyydetty toimittamaan tietonsa Venäjä-hankkeistaan KUKA-tietokantaan, Kulttuuri- ja kansalaistoiminnan suomalaisten Venäjä-yhteyksien tietokantaan. Näin kaikki osapuolet saavat tiedon siitä, miten yhteistyö kehittyy.

Foorumi-toimintaa varten opetusministeriö on avannut kotisivuilleen erityisen Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumi -sivuston. Sitä tehdään sekä suomen että venäjän kielellä.

Nämä kolme toimintatapaa: opetusministeriön Venäjä-ohjelma, Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin kotisivut ja KUKA-tietokanta ovat esimerkkejä siitä, että opetusministeriö pitää Venäjä-yhteistyötä tärkeänä kehittämisalueenaan. Ne kaikki kolme on myös otettu kehittämishankkeina opetusministeriön omaan tulostavoiteasiakirjaan. Olemme tosissamme ja yhteistyöhön sitoutuneita

Kuten havaitsette, nämä kaikki kolme hallinnon toimintaa ovat myös sähköisiä, internet-toimintoja. Tämä osoittaa, että pyrimme myös Venäjä-yhteistyössä kehittämään kulttuurista tietoyhteiskuntaa. Samalla pyrimme edistämään hallinnon toimintojen transparenssia, läpinäkyvyyttä. Tietomme ja suunnitelmamme ovat julkisia kaikille yhteistyötahoille.

Haluan päätteeksi kiittää vielä Teitä, ensimmäinen varakulttuuriministeri Dementjeva, jonka alkuideasta foorumi-toiminta on versonut. Juuri hyväksytty päätöslausuma osoittaa, että yhteistyöllämme on laaja-alainen ja vakaa pohja.

Samalla haluan lämpimästi kiittää Teitä, arvoisat Luoteis-Venäjän kulttuurihallinnon johtajat sekä Teitä arvoisat maaherramme ja Suomen läänien edustajat, jotka olette antaneet asiantuntemustanne kulttuurialaan partneritoiminnan käynnistämiseen. Ilman ankkuroitumista alueisiin, Suomessa lääneihin, ja Luoteis-Venäjällä federaation subjekteihin, yhteistyö voisi helposti jäädä vain keskusten väliseksi yhteistyöksi.

Olen itse Pohjois-Suomesta Oulusta kotoisin, ja voin oman varhemman kokemukseni ja ministerikauteni antaman lisäkokemuksen perusteella vakuuttaa, että kulttuurielämä elää vahvana, omailmeisenä ja kiinnostavana maamme eri osissa. Olen varma siitä, että tämä koskee myös Luoteis-Venäjän kulttuureita ja niiden monia ilmenemismuotoja.

Foorumi-toiminta hakee yhteistyön piiriin sellaisia kulttuuri-ilmiöitä, joiden arvoa ja merkitystä ei ehkä pääkaupungeissa tai vastavuoroisesti omalla paikkakunnallaan vielä ole huomattu.

Toivotan Teille arvoisat Ensimmäisen suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin partnerit mitä parhainta menestystä yhteistyöllenne ensimmäisen tapaamisenne jälkeen. Kuten edellä kuvasin, yhteistyöilmasto on joka suhteessa lämpenemässä. Me kulttuurisektorin toimijat luonnollisesti toivomme, että kulttuurihankkeet saisivat siitä lämmöstä taloudellisenkin hyödyn, ja että kulttuurihankkeet saisivat yhä enemmän tilauksia kaupallisilta markkinoilta ja tukea yksityiseltä sekä julkiselta sektorilta.

Vielä kerran, parhaat menestyksen toivotukset foorumi-toiminnalle. Tapaamme ensi vuonna Velikij Novgorodissa.

© Copyright 2000 Opetusministeriö. webmaster@minedu.fi.