SUOMALAIS-VENÄLÄINEN KULTTUURIFOORUMI -TOIMINTA

Toinen Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi Novgorodissa 15.-17.11.2001

Suomen opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistö

[Puheenvuoroon liittyvät kalvot ]

Kunnioitettu kollegani Natalia Leonidovna, herra suurlähettiläs, hyvät Toisen suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin osanottajat,

Minulla on ilo suomalaisen foorumi-työryhmän nimissä toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi osallistumaan Toiseen suomalais-venäläiseen kulttuurifoorumiin, joka kokoontuu kolmen päivän ajan historiallisessa Veliki Novgorodissa.

Ensimmäinen foorumi-tapahtuma järjestettiin Helsingissä marraskuussa vuonna 2000. Ehkäpä voimme nähdä jotain symbolista siinä, että kokoontumispaikkana tuolloin oli Säätytalo. Talo valmistui vuonna 1890  pappis-, porvaris- ja talonpoikaissäätyjen kokoontumispaikaksi. Valtiopäiväsäädyt edustivat Suomen kansaa. Valtiopäivätoiminta kehitti suomalaista demokratiaa ja aukaisi tien pohjoismaisen parlamentaarisen demokratian ja oikeusvaltion synnylle. Erityistä huolta säädyt kantoivat jo 1860-luvulta lähtien kansanopetuksen ja kulttuurin kehittämisestä. Säätyvaltiopäivämiehet olivat kaukokatseisia: he olivat vakuuttuneita siitä, että sivistyksessä on kansakunnan turva ja kielen ja kulttuurin avulla edistetään myös maan taloudellista vaurautta.

Toinen foorumi kokoontuu Novgorodissa, joka, kuten hyvin tiedämme ja tunnemme, on Venäjän valtiohistorian kehto ja kulttuurisen kehityksen suunnan näyttäjä. Novgorodin vaikutus ei ole säteillyt vain Venäjän kulttuuriin ja historiaan. Kaupungin kautta kulkivat reitit Bysanttiin, josta antiikin ja kristinuskon vaikutukset siirtyivät kauas Pohjolaan, ja Pohjolan kysytyt kauppatavarat  siirtyivät sen valvonnassa etelään.

Novgorod foorumi-kaupunkina antaa meille mahdollisuuden omin silmin todeta erään kulttuurifilosofien pohtiman ilmiön. Se mitä tuhatvuotisesta ihmisten työstä jää jäljelle, on viime kädessä kulttuurisia ilmiöitä ja esineitä. Kremlin punaisia muureja me katselemme historiallisena muistomerkkinä, josta tavoitamme menneiden vuosisatojen hengen, rakennustavat, arkkitehtuurin. Niillä ei ole enää  sotilaallista tai puolustuksellista merkitystä; siitäkin tiedämme vain historiantutkimuksen kautta. Silmiemme edessä näemme menneisyyden tarinaa kertovan kremlin, joka on meille  kulttuurikohde. 

Se mitä vuosisatojen ja tuhanten ihmisten elämästä, työstä, ilosta ja kärsimyksestä jää jäljelle on kulttuuria ja kulttuuriperintöä. Meidän aikakaudestamme tulee jäämään omat jälkensä, ja ne tiivistyvät oman aikamme perinnöksi tuleville sukupolville. Yllämmeköhän Sofian katedraalin mittaisiin saavutuksiin alkaneella uudella vuosituhannella! Täällä Novgorodissa saamme nauttia siitä, että  kulttuuriaarteisto on nähtävillämme rikkaana ja runsaana elävän nykypäivän keskellä.

 Kokoontumalla Novgorodiin Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi haluaa kiinnittää huomiota siihen, miten tärkeä kehitystekijä kulttuuri eri muodoissaan on aina ollut valtioiden ja kansakuntien kehityksessä. Lisäksi foorumi ja sen osanottajat haluavat muistuttaa  päätöksentekijöitä siitä, että kulttuuriperintö ja uutta luova kulttuurielämä  ovat yhä tärkeämmäksi tuleva tekijä pohjoisen alueen taloudellisessa  kehityksessä.

Kun tammikuussa 1999 Natalia Leonidovnan kanssa suunnittelimme foorumi-toimintaa, saatoimme tuskin aavistaa, miten ajankohtaista toimintamallia olimme kehittelemässä. Tuollakin tapaamisella oli oma symbolinen kehyksensä: olimme näet juhlistamassa Pietarin kulttuuriohjelmien instituutin ja Sibelius-Akatemian Tacis-hankkeen, siis Euroopan unionin erään rahoitusohjelman mukaisen arts management -koulutushankkeen alkamista.

Arvelimme molemmat, että läheisempi yhteistyö Suomen ja Luoteis-Venäjän kulttuurihallintojen välillä olisi juuri nyt molempien osapuolten kannalta hyödyllistä. Suomen itäraja on Euroopan unionin ainoa raja Venäjän kanssa. Euroopan unioni oli laatimassa ensimmäistä yhteistä ulkopoliittista strategiaa, joka oli Venäjä-strategia, ja pohjoisen ulottuvuuden toimintapolitiikka oli etsimässä muotojaan. Näimme molemmat, että kulttuurihallintojen tulisi  keskinäisen yhteistyön avulla muodostaa uudentyyppinen tukirakenne, jonka turvin Suomen ja Luoteis-Venäjän keskinäiset ja myös monenkeskiset kulttuuriyhteistyöhankkeet voisivat viritä ja kehittyä.

Niin rakentui yhteistyömalli, jota olemme tänään toteuttamassa. Luoteis-Venäjän Assosiaation kulttuuriasioita koordinoiva neuvosto, jonka jäseniä ovat kaikkien 12 Luoteis-Venäjän Assosiaation jäsenalueen kulttuurijohtajat Venäjän federaation ensimmäisen varakulttuuriministeri Dementievan johdolla, muodostaa venäläisen foorumia valmistelevan työryhmän. Suomalainen työryhmä puolestaan koostuu kaikkien viiden läänimme maaherroista ja keskeisten kulttuurilaitosten johtajista, ja sen puheenjohtajana toimii opetusministeriön kansliapäällikkö Markku Linna.

Toivotan erityisesti Etelä-Suomen läänin maaherra Tuula Linnainmaan ja Oulun läänin maaherra Eino Siuruaisen tervetulleiksi foorumiin ja sen tapahtumiin.

Novgorodin foorumiin on kutsuttu kaikki ne Luoteis-Venäjän partneriehdokkaat, jotka venäläinen työryhmä nimesi tänä keväänä. Ehdokkaita oli kaikkiaan 91. Venäläinen foorumi-työryhmä oli koonnut alueeltaan partnerihankeideoita, joita tarjottiin suomalaisille. Suomen maaherrat järjestivät alueillaan tilaisuuden, jossa hankkeet esiteltiin yhteistyöstä kiinnostuneille suomalaisille. Lopputuloksena on, että Novgorodin foorumiin on tullut suomalaisia neuvottelemaan kaikkiaan 50 hankeideasta. Hankkeita on Vorkutasta Kaliningradiin, musiikinopetuksesta kulttuurimatkailuun. Foorumin suomalaisia osanottajia on yhteensä liki 80.

Mikä meitä suomalaisia kannustaa kehittämään yhteistyöhankkeita venäläisten kanssa? Luulen että olemme sekä kulttuuritietoisia että itsekkäitä! Tänä keväänä ilmestyi Lontoon yliopiston professorin Geoffrey Hoskingin yli 700-sivuinen teos "Venäjä ja venäläiset". Hosking toteaa saman, mikä on kulttuurifoorumi-yhteistyön tausta-ajatus: Huolimatta monista vaikeuksista, joita kulttuuri ja tiede Venäjällä ovat kohdanneet, ne kukoistavat. Venäläinen kulttuuri pitää pintansa ja sen vetovoima sekä maan sisällä että maailmalla kasvaa. Suomalaiset kulttuurisektorin toimijat ovat kiinnostuneet yhteistyöstä venäläisten kanssa juuri tämän maan kulttuurin tai voisiko sanoa sen  eri osakulttuurien moninaisuuden ja rikkauden vuoksi.  Suomi on Venäjän rinnalla pieni maa, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että meillä puolestamme on myös paljon kulttuurista annettavaa Luoteis-Venäjälle.

Hosking toteaa, että monet pitävät radikaaleja muutoksia tekevää Venäjää vaikeasti ymmärrettävänä ja arvaamattomana. Siksi yhteistyön kynnys on usein korkea. Hänen mukaansa kulttuuri kuitenkin tuo jatkuvuutta, ymmärrettävyyttä, se rakentaa siltaa. Hoskingin mukaan venäläinen kulttuuri on osa eurooppalaista kulttuuriperintöä ja eurooppalaista identiteettiä. Kulttuurin avulla venäläinen ja muut eurooppalaiset kulttuuripiirit voivat helpommin lähestyä toisiaan.

Meillä suomalaisilla on yhteistyöhön myös oma erityinen näkökulmamme. Se on alueidemme maantieteellinen läheisyys ja siitä johtunut vuosisatoja jatkunut kanssakäyminen. Meille yhteistyökynnys ei perinteisesti ole korkea. Suomalaisten odotetaankin juuri siksi mm. Euroopan unionin piirissä toimivan sillanrakentajina. Foorumi-toiminnan avulla toivomme voivamme rakentaa kulttuurisia siltapilareita.

Novgorodin foorumissa  venäläiset ja suomalaiset kulttuurin eri toimialojen edustajat testaavat  Luoteis-Venäjältä tulleita hankeideoita. Lähtökohta on se, että kaksi ihmistä, jotka ovat kiinnostuneita yhteistyöstä, kohtaavat. Siitä kaikki alkaa kulttuurityössä. Osapuolet tutustuvat toisiinsa ja ehdotettuun hankeideaan sekä arvioivat mahdollisuuksiaan sen toteuttamiseksi. Mikäli yhteistä pohjaa löytyy, hankkeen kehittämiseen voidaan ryhtyä.

Aina yhteistä pohjaa ei löydy. Ei ole käytännössä mahdollistakaan, että kaikki ideat voisivat kantaa. Yksi hyvä tulos on arvio siitä, että tähän suuntaan yhteistyötä ei ole syytä jatkaa. Mielestäni tärkeintä on joka tapauksessa keskinäinen vuorovaikutus, tutustuminen ja sen yhteydessä saatava tieto ja kokemus. Joskus hankeidea voi saada siivet vasta vuosia myöhemmin, toisinaan se voi lähteä toteutumaan välittömästi.

Foorumi-toiminta tarjoaa suomalaisille ja venäläisille toimijoille turvallisen tapaamisfoorumin, ideahautomon. Suomen ja Luoteis-Venäjän kulttuurihallinnot antavat suuren  työpanoksen foorumi-toiminnalle etsimällä mielenkiintoisia partnereita ja saattamalla heidät yhteen foorumi-tapahtumassa. Hallinto on ottanut itselleen avustavan roolin ja jättää toimivallan partnereille.

Helsingin foorumista saatu kokemus kertoo, että eräät hankkeista lähtivät toteutumaan vireästi ja joillakin oli jo entuudestaan yhteistyöpohjaa, kun taas toiset pääsivät hyvin alkuun, mutta into lopahti rahoitusvaikeuksiin. Täyttä tilannekuvaa kehityksestä ei vielä ole. Novgorodin foorumin venäläisten partneritietojen ilmestyttyä eräät osapuolet olivat perin joutuisia. Suomalainen näkövammaisten kirjasto ja sen novgorodilainen partneri toteuttivat hankkeensa, joka oli seminaariin osallistuminen, jo ennen foorumia. 

Partnerihankkeiden kehittämisessä ja toteutuksessa  on kaksi suurta haastetta, joihin vastaamiseen on mielestäni jatkossa keskityttävä. Ensimmäinen on yhteistyöidean hankkeistus. Yhteistyöidea pitäisi voida kehittää sellaiseksi suunnitelmaksi, joka on toteutuskelpoinen. Toinen on rahoitus. Toteutuskelpoisuuden määrää entistä useammin nykyisin se, että hanke on rahoituskelpoinen, eli että sen toteuttamiseksi on löydettävissä ulkopuolista rahoitusta.

Niin meillä Suomessa  kuin arvatenkin täällä naapurissammekin on kulttuurisektorin ylläpitämisestä  vastannut ja vastaa pääasiassa julkinen sektori. Laitokset ja organisaatiot toimivat pääosin  julkisten tukien avulla ja tekevät vakiintunutta kulttuurityötään mm. esiintyen, kouluttaen ja järjestäen näyttelyitä. Tämä on niiden luonnollinen päätehtävä. Kulttuurilaitokset ja -järjestöt ovat kuitenkin joutuneet viime vuosikymmeninä uusien ongelmien eteen: kun julkiset panostukset ovat supistuneet, ei taloudellisia resursseja tai työvoimavaroja enää riitä  uusien toimintamuotojen kehittämiseen.

Uudet kulttuurin rahoitusjärjestelmät taas eivät niinkään tue jo vakiintunutta toimintaa. Sen ylläpito katsotaan yhteiskunnan velvollisuudeksi. Sen sijaan uudet rahoittajat, niin erilaiset rahastot ja ohjelmat kuin yksityisetkin rahoittajat tukevat ainoastaan projekteja.

Näin ollen edessä on noidankehä. Jotta voisi saada toimintaa varten uutta rahaa, tarvitaan uudentyyppisiä projekteja. Mutta koska ei ole varaa panostaa uuden suunnitteluun eikä palkata uutta henkilöstöä projektointitehtäviin, ei voi tuottaa projektejakaan, joihin voisi saada uutta rahoitusta. 

Tämä kierre on vaarallinen. Se voi vähitellen näivettää kulttuuritarjontaa. Me koemme Suomessa tämän erityisen ajankohtaiseksi ongelmaksi. Euroopan unionin eri rahoitusohjelmat käynnistyvät taas uudelleen. Nämä ohjelmat eivät rahoita kulttuurisektorin vakinaista toimintaa, ainoastaan ohjelmien mukaisia hankkeita. Tiedämme, että rahoitusta olisi saatavilla, jos kulttuurisektorilla olisi kykyä hankkeistaa toimintojaan. Voimia hankkeistamiseen ei tunnu riittävän. Uusien rahoittajien  rakentama hakemusbyrokratia  vie liian usein luovien kulttuuri-ihmisten voimat. 

Euroopan unionin vanhoissa jäsenmaissa mm. korkeakoulut ovat ratkaisseet ongelman siten, että niissä on erityisiä yksikköjä, jotka ovat keskittyneet hankevalmisteluun. Tätä pitäisi kulttuurisektorillakin harkita. 

Lisäongelma kulttuurisektorilla on se, että hankkeet ovat usein liian pieniä voidakseen hakea tai saada rahoitusta uusista rahoituslähteistä.  Tämän vuoksi kulttuurisektorilla pitäisikin yhdistää voimia, muodostaa verkostoja. Useiden pienten toimijoiden yhteistyöllä voidaan tehdä suurempia hankkeita. Yhteistyökulttuurin kehittäminen kulttuurisektorilla on suuri haaste.

Suomessa järjestettiin lokakuun lopulla laaja Pohjoisen ulottuvuuden kansanvälinen foorumi. Sen julkisuuden huomion sai osakseen Venäjän varapääministeri Viktor Hristenko, joka kysyi kriittisesti: "Mikä on pohjoisen ulottuvuuden rooli? Onko se vain eri hankkeiden mukava käärepaperi vai käytännön työväline?"

Tänään voimme rohkeasti kysyä: "Mikä on suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin rooli? Onko se vain kirjava käärepaperi, vai kyetäänkö sen toiminnan avulla käytännössä vahvistamaan pohjoista kulttuurista ulottuvuutta?"

Pohjoinen ulottuvuus ja pohjoinen kulttuurinen ulottuvuus ovat kehitysprosessi. Sen tavoitteena on lisätä edellytyksiä pohjoisen maantieteellisen alueen ja sen kulttuurin kehittymiselle. Pohjoinen ulottuvuus on Euroopan unionin toimintaohjelma, jota Venäjän federaatio on asettunut tukemaan. Pohjoinen alue on luonnonvaroiltaan ja kulttuuriltaan suuria mahdollisuuksia sisältävä alue. Jotta pohjoinen alue voisi kehittyä ja jotta sen sisältämiä voimavaroja voitaisiin käyttää yhteiseksi hyödyksi, kehitystyöhön tarvitaan yhteisiä panostuksia, yhteistä toimintapolitiikkaa.

Niin pohjoisen ulottuvuuden yleensä kuin pohjoisen kulttuurisen ulottuvuudenkin kehittämiseen on olemassa ja on jo käytettykin erilaisia rahoituslähteitä. Tacis-ohjelman uusi Venäjän indikatiiviohjelma valmistuu pian. Kulttuurisektorille  tarjoavat mahdollisuuksia ennen kaikkea Taciksen raja-alueohjelman pienhankeohjelma ja käynnistyvät Interreg III -ohjelmat. Suomen puolella lisämahdollisuuksia tarjoutuu unionin rakennerahasto- ja muista ohjelmista. Eivätkä unionin rahoitusohjelmat  suinkaan ole ainoita rahoituslähteitä. Lukuisia muita pohjoismaisia, kansallisia ja yksityisiä lähteitä on tarjolla.

Kulttuurisektorin toimijoiden, pohjoisen kulttuurisen ulottuvuuden aloitteen toimeenpanijoiden ja varapääministeri Hristenkon  huoli on yhteinen. Toimeenpanoa ja hankkeita varten on löydyttävä sekä rahoitusta että muunlaisia voimavaroja. Kuten kansainvälisessä Pohjoisen ulottuvuuden foorumissa lokakuussa todettiin, rahoituslähteitä on olemassa. Niiden resursseja on osattava kohdentaa tuloksellisesti toimintaohjelman mukaisesti.

Avainasia kulttuurisen pohjoisen ulottuvuuden yhteistyön rakentamisessa, Suomen ja Luoteis-Venäjän välisten kulttuuriprojektien hankkeistamisessa on koulutus. Olemme Suomessa yhteistyössä opetusministeriön, Itä-Suomen läänin ja Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen kanssa  käynnistäneet  foorumin toimijoille tarkoitettua koulutusta. Koulutuksen tarkoituksena on auttaa partnereita oman yhteistyöhankkeen kehittämisessä.  Tässä kehittämistyössä avainasia on rahoituksen hankkiminen. Suomalainen ja venäläinen foorumi-työryhmä tulevat tämän foorumin aikana  yhdessä pohtimaan sitä, mitä edellytyksiä olisi organisoida yhteisvoimin koulutusta myös venäläisille partnereille. Suomalaisia ja luoteisvenäläisiä kulttuuritoimijoita pitäisi auttaa löytämään niin julkiset väylät kuin pienet polutkin, jotka vievät rahoituslähteille.

Tämän foorumin kuluessa tulemme keskustelemaan kulttuurin kehityksen kannalta tärkeästä taloudellisesta avaintekijästä. Se on kulttuurimatkailu. Kulttuuriministeri Tatjana Kalashnik johtaa tänään  keskustelun, jossa esitellään paikallisia kulttuurimatkailun kannalta kiintoisia kohteita. Siinä meille tarjoutuu mahdollisuus kertoa oman paikkakuntamme kulttuurisista aarteista, jotka eivät vielä ole suuren yleisön tiedossa.

Laaja Luoteis-Venäjän alue yhtä lailla kuin Suomikin ovat kulttuurinsa ja luontonsa suhteen rikkaita alueita, joita kansainvälinen turismi ei vielä ole löytänyt. Nykyään matkailun valtavirta kulkee kohti yksilöllisesti laadittuja matkapaketteja massaturismin sijaan. Matkailija valitsee kohteensa sen mukaan, mikä häntä erityisesti kiinnostaa, ja suunnittelee matkansa itse tai räätälöittää jollakin ammattimaisella matkanjärjestäjällä matkan pienelle kiinnostuneiden ryhmälle. Tulevaisuuden suuri haaste koko kulttuurisektorille onkin tuoda aarteemme tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti esille ja saattaa ne vaateliaiden kulttuurisesti sivistyneiden  maailmanmatkaajien tietoon. Eikä pelkkä tiedottaminen riitä. Kulttuuriset kohteet pitäisi osata tuotteistaa ja markkinoida.

Foorumin kolmantena päivänä kuulemme siitä, miten kaksi eri Tacis-projektia kehittää matkailua ja erityisesti kulttuurimatkailua Luoteis-Venäjän alueella sekä siitä, miten Luoteis-Venäjän ja Pohjoismaiden välille suunnitellaan internet-hanketta kulttuurisesti merkittävien kohteiden näkyvyyden lisäämiseksi.

Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi-toiminta on vasta kehitystyönsä alussa. Päämäärämme on selvä: tavoitteemme on vahvistaa pohjoista kulttuurista ulottuvuutta.  Tehtävämme on osoittaa niin muille kuin itsellemmekin, että alueemme on maailman kulttuurien joukossa merkityksellinen, kiinnostava, kehittämisen ja tutustumisen arvoinen. Foorumi-työtä teemme  käytännössä auttamalla suomalaisia ja luoteisvenäläisiä kulttuurin toimijoita löytämään toisensa. Tätä kutsutaan verkostoitumiseksi. Foorumi-toimintaa kehitetään tavoitteena kulttuurisektorin toimijoiden yhteistyöedellytysten ja hankkeiden toteutusedellytysten parantaminen. Tehostunut hanketoiminta taas lisää kulttuurin näkyvyyttä ja myös sen  taloudellista vaikuttavuutta paikkakunnan kehityksessä.

Olemme jo tunnistaneet tärkeimmän haasteemme: se on hankkeistuksen ja verkostoitumisen tukeminen. Ilman kulttuurihallintojen ja koulutuksen tukea kulttuurisektorin toimijoiden on vaikea pysyä  hankekilpajuoksussa mukana. Tulemme yhdessä suomalaisen ja venäläisen työryhmän  kokouksessa pohtimaan sitä, miten Helsingin, Novgorodin sekä tulevien Lappeenrannan ja Pietarin foorumipartnereiden hankeideoiden toimeenpanoa ja rahoituksen hankintaa  voitaisiin tehostaa.

Foorumi-partnerit muodostavat jo suuren, eri puolille pohjoista aluetta ulottuvan kasvavan verkoston. Siinä on suuri inhimillinen voimavara. Jokaisen  yksilön takana taas ovat valtavat vuosisataiset kulttuuriset rikkaudet. Ne ovat aarteemme.

Arvoisa varakulttuuriministeri, mielestäni vuonna 1999 Suomen pääkonsulaatissa Pietarissa syntyi yhteistyöidea, joka on osoittautunut kantavaksi. Sen osoittaa tämä runsaslukuinen ja yhteistyöhaluinen kulttuuriväki. Maailma on tänään henkisessä mielessä perin erilainen kuin tuolloin, vain liki kolme vuotta sitten. Pohjoisen alueen kulttuurilla ja sen tuotteilla on uudenlaista kysyntää. Pohjoisen alueen kulttuuripiiri, sen luonto ja ihmiset  tarjoavat uusia mahdollisuuksia niille ihmisille, jotka etsivät kosketusta syvällä oleviin kulttuurisiin juuriin, etsivät tilaa, hiljaisuutta, arjen kohtaamista, hengellistä korkeutta. Näiltä alueilta löytyy rikkaita kivikauden kulttuurikohteita, luonnonkohteita, pohjoisen pyynti- ja eräkulttuurin elävää perinnettä, elävää kansankulttuuria, historiallisen ajankorkeakulttuurin muistomerkkejä, taide- ja kulttuurielämää, jonka saavutukset kilpailevat maailman taiteen huipputasolla. Täällä on luonto, joka elää vuodenaikojen vaihteluissa, näillä alueilla ihmisen luoma kulttuuri ja luonto ovat rintarinnan.

Toivon ja uskon, että pystymme yhteisin voimin, kulttuuritietoisesti, kulttuuriperintömme arvon syvästi ymmärtäen kehittämään sitä ja tarjoamaan sen aarteita  paitsi omalle pohjoiselle väellemme myös pohjoisen alueen ulkopuolelta tuleville.

Suomalaisen foorumi-työryhmän puolesta toivotan vielä kaikki tervetulleiksi tähän foorumi-päivän istuntoon ja annan seuraavan puheenvuoron Suomen suurlähettiläälle René Nybergille.

© Copyright 2000 Opetusministeriö. webmaster@minedu.fi.