SUOMALAIS-VENÄLÄINEN KULTTUURIFOORUMI -TOIMINTA

Toinen Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi Novgorodissa 15.-17.11.2001

Suomen Moskovan suurlähettiläs René Nyberg

Kulttuuri on inhimillisten vuorovaikutussuhteiden järjestelmä. Kokemus on opettanut, että mitä tiiviimpi vuorovaikutussuhteiden verkko on, sitä vakaampi on myös taloudellinen ja poliittinen kehitys. Mitä jyrkemmät raja-aidat kulttuurien välillä ovat, sitä suuremmat ovat konfliktien riskit. Myös tämä on globalisaatiota.

Kansainvälisessä politiikassa kulttuuristen reunaehtojen ymmärtäminen on tullut yhä tärkeämmäksi. Balkanin ja Kaukasian monisatavuotiset kriisit ovat osoittaneet sen, että maantieteellinen läheisyys ei suinkaan välttämättä lisää keskinäistä ymmärtämistä. 

Jokaisella kulttuurilla on oma symbolijärjestelmänsä. Siihen ovat kiteytyneet kulttuurin keskeiset arvot ja merkitykset. Maailma seurasi on-line-tapahtumana järkyttyneenä Afganistanissa tapahtunutta kulttuurihistoriallisten muistomerkkien, Buddhaa esittävien kallioveistosten, tuhoamista. Talibanit tuhosivat toisen uskonnon symbolit alueellaan. New Yorkin tuhoiskut, joissa menetettiin tuhansia ihmishenkiä, olivat samoin kohdistetut symboleihin, amerikkalaisen ja läntisen kulttuurin näkyviin tunnuksiin.

Nämä esimerkit osoittavat negaation kautta sen, miten tärkeäksi tekijäksi kulttuuri ja symboliarvot ovat globalisoituneessa maailmassa nousseet. Sekä poliittisilta että maailmantalouden toimijoilta edellytetään entistä suurempaa kulttuurista herkkyyttä, kykyä tunnistaa eri kulttuuristen vuorovaikutusjärjestelmien toimintatapojen eroja.

Politiikan ja kulttuurin väliset rajat ovat ylipäänsä hämärtymässä.  Samalla tavalla kuin eri taidelajit lähestyvät toisiaan, kuten maalaus, valokuva, elokuva ja video, on yhä vaikeampi erotella politiikkaa, taloutta, tiedettä ja kulttuuria toisistaan.  Kulttuurin ja politiikan yhdistäminen ei ole mikään uusi keksintö. Sitä on käytetty sekä hyvässä että pahassa.

Kulttuuri on aina ollut olennainen osa diplomatiaa. Suomessa tämä on ymmärretty hyvin konkreettisesti. Suomi edustautuu maailmalla suomalaisten arkkitehtien suunnittelemissa lähetystörakennuksissa, jotka myös sisustuksellaan  kertovat suomalaisesta muotoilusta ja taiteesta. Moskovan suurlähetystömme on tästä ensimmäinen ja erinomainen esimerkki. Seuraava ulkoministeriön rakennuskohde on Pietarin uusi Pääkonsulaatti, jonka on tarkoitus valmistua kaupungin 300-vuotisjuhliin toukokuussa 2003. 

Kulttuurien keskinäinen verkottuminen tapahtuu entisestään kiihtyvällä vauhdilla. Nokia-kännykkä on usein kädessä sillä japanilaisturistilla, joka poikkeaa Nevski Prospektilla pikaruokapaikkaan hampurilaiselle. Tällainen yhtenäiskulttuuri ei kuitenkaan vähennä alueellisten ja paikallisten kulttuurien merkitystä, päinvastoin. Alueellisten ja paikallisten kulttuurien arvo on kasvamassa.

Euroopan Unioni, jonka tähtäimenä on jäsenvaltioidensa keskinäisen vuorovaikutuksen helpottaminen, tukee toisaalta alueensa kulttuurisen diversiteetin vahvistamista. Monikulttuurisessa alueiden Euroopassa kullakin alueella on oma leimansa, omat toisesta alueesta poikkeavat erityispiirteensä, kielensä, murteensa, historiansa, ruokakulttuurinsa.

Maailmantaloudessa yksi nopeimmin kehittyvä elinkeinohaara on matkailu. Jo vuosikymmeniä ihmiset pohjoisesta ovat etsineet etelästä lämpöä ja aurinkoa, mutta ei yksin sitä. Etelänmatkojen houkutustekijöitä on myös mahdollisuus nähdä ja kokea uusia kulttuuripiirejä. Nyttemmin matkailun valtavirrat ovat erikoistumassa: massamatkailusta haarautuvat erikoistuneiden kulttuuri- ja luontomatkailujen uomat. Näin ollen ne alueet ja paikkakunnat, joilla on matkailijoille kiintoisaa tarjottavaa, voivat saada uutta taloudellista merkitystä. Kulttuurikohteet, joihin on kiteytynyt paljon symbolista arvoa, säilyttävät kiinnostavuutensa. Novgorod on tästä erinomainen esimerkki.

Globaalistuvassa maailmassa, jonka valtavirta on kiistatta kulttuuria yhden-mukaistava, näkyvyyttä ja vaikuttavuutta on, paradoksaalista kyllä, uniikeilla ilmiöillä. Kulttuuriperintö ja kulttuuri ovat  nykypäivänä taloudellinen voimatekijä. Jokainen sivistysvaltio pyrkii kehittämään omintakeista kulttuuriaan. 

1800-luvulla autonomian aikana suomalaiset ja venäläiset kulttuuriyhteydet olivat vilkkaat. Venäläiset seurueet ja taiteilijat vierailivat Suomessa ja suomalaisia taiteilijoita opiskeli Pietarissa ja Moskovassa. Vuosisadan alussa herrat Sibelius, Gallen-Kallela, tunnetuin kuvataiteilijamme ja Eino Leino, ehkä tunnetuin runoilijamme, istuivat kolmatta päivää hotelli Kämpissä Helsingissä. Mukana oli myös kapellimestari Robert Kajanus, joka poistui muiden huomaamatta. Muutaman päivän kuluttua Kajanus palasi. "Miksi tuo Kajanus ei istu alallaan vaan juoksee koko ajan ovessa" urahti Sibelius. - Kajanus palasi tuolloin Pietarista, jossa hän kävi välillä johtamassa konsertin. Herroilla olivat yhteiset istujaiset vierähtäneet viikon mittaisiksi.

Kulttuurikasku antaa kuvan välittömistä ja luontevista kulttuurisuhteista. Pietariin voitiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa piipahtaa.  Tänä päivänä on tarjolla monta matkustusmuotoa Suomen ja Venäjän välillä perinteisen junamatkan lisäksi.  Helsingin-Pietarin-Moskovan välille suunnitellut uudet nopeat junayhteydet tulevat lisäämään matkustamista ja Pietariin voi jo toivottavasti ensi kesänä matkustaa meriteitse huippunopeilla aluksilla.

Liikenneyhteyksien kehittäminen on luonnollinen seuraus jatkuvasti nousevista matkailijamääristä, varsinkin Venäjältä Suomeen.  Viime vuoden aikana Pääkonsulaatti Pietarissa ja Suomen suurlähetystö Moskovassa sekä Pääkonsulaatin toimipisteet Petroskoissa ja Murmanskissa myönsivät yhteensä n.350 000 viisumia. Tänä vuonna luvut näyttävät nousevan vielä korkeammiksi. Pietarin Pääkonsulaatti ja Suomen suurlähetystö pyrkivät palvelemaan viisumiasiakkaitaan hyvin ja ovat siksi lisänneet henkilökuntaa ja pidentäneet aukioloaikoja.

Neuvostoaikoina kulttuurisuhteet olivat maidemme välillä formaalit, ja kaikesta kanssakäymisestä sovittiin virallisesti valtioiden välillä. Nyttemmin olemme palanneet luontevaan kanssakäymiseen. Uudessa venäläisessä yhteiskunnassa kulttuuriyhteyksien solmiminen on käynyt paljon helpommaksi sekä virallisella että epävirallisella tasolla. Viranomaisia tarvitaan yhä välittäjinä. Neuvostoaikana solmitut kulttuurisuhteet eivät ole automaattisesti periytyneet nykyaikaan.

Uusi ja  avoin Venäjä on avannut aivan uudenlaisen kulttuurikanavan Venäjällä asuvien suomensukuisten kansojen ja suomalaisten välille. Suomen kieltä ja kulttuuria opetetaan suomalaislehtorin voimin Syktyvkarissa, Joshkar-Olassa ja Saranskissa. Vastaavasti marin, mordvan, udmurtin ja komin kielen opiskelumahdollisuudet Suomessa ovat lisääntyneet. Suomeahan on perinteisesti opetettu Pietarissa, Petroskoissa ja Moskovassa. Viime vuosien aikana Arkangelin ja myös Novgorodin yliopistossa on ollut mahdollista opiskella suomea. Suomen kielen suosio venäläisissä yliopistoissa on hyvin ilahduttavaa ja samalla myös haastavaa.

Kulttuuristen seikkojen huomioon ottaminen käy kansainvälisessä politiikassa globaalistumisen myötä entistä tärkeämmäksi. Toisaalta näyttää ilmeiseltä, että kulttuurista on tulossa entistä merkittävämpi taloudellinen voimatekijä.

Olemme jo Suomessa tottuneet siihen, että venäläiset solistit, orkesterit ja balettiseurueet esiintyvät maassamme tavan takaa. Esiintyjät eivät tule Suomeen niinkään venäläisinä kuin kansainvälisesti tunnettuina alansa huipputaiteilijoina. Heidät välittävät Suomeen kansainväliset konserttitoimistot.

Kansainvälinen taidebisnes osoittaa meille kaksi mielenkiintoista seikkaa: ensinnäkin kulttuurin ja taiteen parhaimmat taitajat ja tuotteet ovat markkinataloudessa menestyviä ja kysyttyjä artikkeleita. Kulttuurista on siis globaalistumisen myötä tullut yksi markkinatalouden voimatekijä. Toisekseen se kertoo sen, että kulttuurinen vuorovaikutus tarvitsee toteutuakseen toimivan järjestelmän. Kansainvälisen huipputaiteen kyseessä ollen se voi olla puhtaasti markkinatalouspohjainen mekanismi. 

Informaatioyhteiskuntakehitys lisää sähköisesti tuotettujen ja välitettävien sisältöjen kaupallista merkitystä. Yhdysvaltojen suurimpia vientiartikkeleita ovat viime vuosikymmeninä olleet elokuva- ja musiikkiteollisuustuotteet. Digitaaliset taltiointi- ja tiedonsiirtojärjestelmät moninkertaistavat sisältötuotteiden kysynnän.

Sisältötuotteet, joita myydään ja ostetaan, ovat useimmissa tapauksissa kulttuurituotteita. Niissä luovan työn ja osaamisen osuus on suuri. Tämäkin kehityslinja osoittaa, miten keskeisen sijan kulttuuri on maailmantaloudessa saamassa.

Sisältötuotannon eli kulttuuriteollisuuden kehitys avaa lupaavia näköaloja myös Venäjän kulttuurille ja kulttuuriteollisuudelle. Samoin pienten kulttuurien tuotteilla on kysyntää. Hyvän esimerkin tarjoaa esimerkiksi islantilais-grönlantilaisen Björkin maailmanmenestys. Iloiseksi yllätykseksemme olemme myös voineet todeta suomalaisen pop-musiikin valtaavan suosiota muualla Euroopassa. Alkuperäisyydellä ja kulttuurisesti "kulumattomalla" aineksella on kysyntää.

* * *

Olen puheenvuorossani pyrkinyt tuomaan esille sen, miten kulttuurin merkitys maailmanpolitiikassa ja taloudessa on kasvava. Tämän roolin voimistumisen on tehnyt mahdolliseksi yleinen globalisoitumis- ja verkostoitumiskehitys. Uskon että Suomen ja Luoteis-Venäjän välinen kulttuurifoorumitoiminta auttaa näiden alueiden kulttuurisektorin toimijoita vastaamaan aikamme suuriin haasteisiin ja antaa näille pohjoisille kulttuureille mahdollisuuden vaikuttaa maailman kulttuuriperinnön kehitykseen omalla erityislaadullaan.

Toivotan Novgorodin foorumin osanottajille, foorumin järjestäjille ja yhteistyöpartnereille antoisia päiviä Novgorodissa, yhdessä eurooppalaisen kulttuurin keskuksista.

© Copyright 2000 Opetusministeriö. webmaster@minedu.fi.