Meidän hankeemme tähtää Venäjän ja Suomen kansainvälisen vuoropuhelun rakentamiseen 1800-luvun yhteisen historian pohjalta. Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun suomalaiset siirtolaiset Fridolf Höökin johdolla, tekivät maailmanympärysmatkan ja pääsivät Nahodkan rannalle tarkoituksenaan perustaan Venäjän keisarikunnan uusille maille suomalaiset kauppapaikat. Asiatuntija Teuvo Peltoniemen mukaan ”kaksi pientä ryhmää suomalaisia (noin 200 henkilöä) olivat suorittamassa siinä selviytymistestiä”. He tulivat etsimään onnea, mutta joutuivat oman onnensa nojaan jätetyiksi. Jokaisesta siirtolaisesta tuli siis oman onnensa seppä tai pikemminkin kapteeni. Tämän yhteiskunnalisen kokeen tuloksistaa ei kerrottu tsaarin aikana ja ne oli vähällä hävitä Neuvostoliiton aikana, kun Primorjen alueelle pääsy oli kielletty ulkomaalaisilta. Osa siirtolaisista palasi kotimaahan, osa taas jäi Primorskin alueelle ikiajoiksi ja kadotti yhteyden kotimaahansa. Suomalaisten kauppapaikkojen asukkaiden panos Kauko-Idän kehitykseen on korvaamaton, mm. valaanpyynnin alku, kalastuksen vakiinnuttaminen, Kaukoidän ja Pohjoisten uusien alueiden ja kansojen kulttuurien tutkimus. Vapaa kippari Fridolf Höökin kunniaksi nimitettiin laivoja, katuja, maita (niemi, lahti jne.). Primorjen alueen uudisasukkaiden kohtaloiden tarkastelu antaa pohjan arvokkaan kokemuksen tutkimiselle, me kirjoitamme uudestaan perhetarinoiden että kansainvälisten ja maiden välisten suhteiden sivuja. Suomi ja Venäjä esiintyivät yhtenä valtiona 100 vuotta sitten, ja nykyään niillä on paljon yhteistä tutkimusta vaativia historiallisia kysymyksiä. Näiden tarinoiden pääjuonena ovat ihmiset. 2000-luvulta ”utopiasiirtokunnat” aiheena herättävät paljon kiinnostusta Suomessa ja muualla maailmassa. Poliittiset tekijät ovat käyttäneet näiden siirtokuntien kokemusta esityksissään, mutta tavalliset suomalaiset ovat ylpeitä rohkeista maanmiehistään, jotka olivat valmiita ”tekemään maailmasta paremman”. Suomen ulkopuolella asuu 1,3 miljoonaa ihmistä, joista osa on ”suomalaisen utopian” jälkeläisiä; ”suomalaisen utopian” siirtokunnat esiintyivät kaikkialla maailmassa mukaan lukien Primorjen alue.
Hankeen puitteissa on tarkoitus tehdä tutkimuksia Venäjällä ja Suomessa; sen tuloksena on elokuva (ruudussa esitetty tutkimus, kesto 52 minuuttia), analyyttinen selostus sekä asiantuntijoille ja suurelle yleisölle tarkoitetut yleisötilaisuudet. sekä arkistojen, museoiden, korkea-asteen koulutusjärjestöjen ja instituutioiden että myöskin kulttuurisien instituutioiden ja dokumenttijournalistien oletetaan aktiivisesti osallistuvan hankkeeseen. Hankkeen tuloksista tulee suuri panos venäläis-suomalaisten yhteishistorian kausien tutkimiseen sidoksissa olevien suhteiden kehittämiseen; sen lisäksi nämä tulokset auttavat monia molemmissa maassa asuvia perheitä jälleenrakentamaan sukumuistoyhteydet. Me haluamme saada tukea suomalaisilta museoilta, arkistoilta, historiaseuroilta ja nykyajan suomalaisia merenkulkuperinteitä kehittäviltä yrityksiltä yhteisten kulttuuritapahtumien järjestämiseksi ja tietojen vaihtamiseksi sekä kotimaahan takaisin palanneiden siirtolaisten jälkiläisiin yhteyttä ottamiseksi. Suomessa hankkeen puitteissa on suunniteltu työ asiantuntijoiden kanssa sekä elokuvan ensi-ilta, jossa keskustellaan sen aiheista.